perjantai 9. joulukuuta 2016

Polku melontaohjaajaksi Salpauksessa

500 km on paljon. Niitä meloessaan ehtii tutustua
tähän näkymään aika perusteellisesti
No eihän se varsinaisesti polku ole. Se on 500 km vettä, sileää tai möyryävää, jonka halki on kajakilla liu'uttava. Se on ajanjakso, jonka aikana meloja kehittyy taidoissaan ja tiedoissaan ja ehkä ajattelutavassaankin siten, että pystyy ottamaan melontaohjaajana vastuun toistenkin turvallisesta melonnasta.

Iloisen oppimisen tivolissa eli Koulutuskeskus Salpauksen Asikkalan toimipisteessä melontaohjaajaksi kasvaminen on mahdollista luonto-ohjaajaopintojen aikana, osana valinnaisia opintoja.

Moni opiskelijoistamme aloittaa melonnan aivan nollasta, eli kajakissa on korkeintaan istuttu hetki kauniina kesäpäivänä tyynellä vedellä. Useimmat oppivat kajakin ohjaustekniikat ym. "temput" aika nopeasti helpoilla keleillä. Melontaohjaajaksi päästäkseen on suoritettava melonnan taitotesti 1. Lisäksi pitää läpäistä ohjaajakoe, jossa testataan esim. melontatilanteen hallintaa, navigointia ja melontaan liittyvien sääntöjen tuntemusta. Ei aivan helppoa,  ainakaan ilman vahvaa harrastuspohjaa.

Melontaohjaajakoulutuksen retkellä Päijänteellä syyskuussa 2016

Melontaoppaat neuvovat vartalonkierron käyttöä eteenpäin
melonnassa ohjaajakokelaille
Me ajattelemme, että melontaohjaajaksi kasvu on muutakin kuin irrallisten tekniikoiden ja säädösten opettelua. Noudatamme Suomen Melontakouluttajien melontaohjaajakoulutuksen vaatimuksia, jotka ovat esim. Melonta- ja Soutuliiton järjestelmää tiukempia. Haluamme kouluttaa melontaohjaajia, joiden osaamisen voimme oikeasti taata. Meiltä valmistuneilla melontaohjaajilla on paitsi tekniikkaosaamista, myös paljon kokemusta vesiltä ja vahvat melontaretkeily- ja vesiturvallisuustaidot. Siksi pidämme kiinni esim. Melontakouluttajien vaatimasta 500 km melontakokemuksesta ja opettelemme melontaa mahdollisimman suurelta osin yhteisillä melontaretkillä. Kun meloo 500 km tavoitteellisesti ja osaavampien ohjauksessa, taitojen kehittymistä ei suorastaan voi estää. Oman osaamisen kehittymisen jatkuva reflektointi ja käytännön tekemistä tukevat teoriapäivät auttavat ymmärtämään, miksi asiat kannattaa tehdä tietyllä tavalla.

Treeniä. Tosi paljon treeniä. Sitä se vaatii

Melontaohjaajan työssä on välttämätöntä osata huolehtia ohjattavasta asiakasryhmästä. Siksi ohjaajakoulutuksessakin jokainen toimii vuorollaan melontatilanteen johtajana esim. aamupäivän retkietapilla. Yhtä lailla on hyödyllistä harjoitella suunnistajan tai turvamelojan roolia. Välillä melotaan tavallisena "riviasiakkaana", jolloin voi havainnoida toisten työskentelyä ohjaajana ja esim. kuulostella, miltä tuntuu ottaa vastaan ohjeita ja määräyksiäkin.

Aamulla valmiiksi tehty lounas on nopea syödä.
Jää aikaa myös levolle ja rentoutumiselle
500 melontakilometriä on melkein mahdotonta saada kasaan pelkillä lyhyillä päiväretkillä. Pidemmät, yön yli kestävät retket tuottavat paitsi niitä kilometrejä, sivutuotteena myös voimaa, nopeutta, sitkeyttä, varman ja nopean kaluston ja itsensä huoltamisen sekä hyvän käsityksen omista taidoista/kyvyistä ja niiden riittävyydestä erilaisissa tilanteissa. Parikymmentä retkiruokailua hioo pois turhat liikkeet ruoanlaitosta ja tuo kokemusta siitä, millaista ravintoa itse tarvitsee melontaretkellä.


Kajakissa on reilusti tilaa, jos tavarat
pakkaa pieniin nyssäköihin
Perustrangiakin toimii melontaretkellä

Kokenut melontaohjaaja suoriutuu esim. oman kajakkinsa pakkaamisesta niin sutjakkaasti, että ennättää myös auttaa ja tukea muita. Kymmenet tunnit vesillä opettavat myös kantapään kautta, millaisia varusteita erilaisilla keleillä tarvitaan ja miten niistä kannattaa huolehtia. Mitä varaan mukaan, miten nukun mukavasti, miten saan koko henkilökohtaisen hotellini mahtumaan kajakkiin?


Melontaohjaajakoulutus on parhaillaan käynnissä. Osa on taidoissaan jo hyvällä tasolla ja pystyy suuntaamaan retkillä huomionsa toisten ohjaamiseen. Toiset vielä harjoittelevat omia melontataitojaan ja siinä sivussa ryhmässä melomista. Talvi on katkaissut melontaharjoittelun muutamia hallitreenejä lukuun ottamatta, mutta keväällä vesien auettua aloitamme jälleen. Toukokuussa suuntaamme viikoksi Saaristomerelle. Palaamme kaikki sieltä parempina melojina ja melonnan ohjaajina. Pitkiltä retkiltä löytyy kasvun ja kehittymisen paikkoja riittää kaikille, eritasoisille melojille. Kesällä melonnan taitotesti 1, loppukesästä melontaohjaajakoe. Siitä polku voikin osalla jatkua melonnan ohjaamiseen omalla työpaikalla tai vaikkapa melontaoppaaksi valmentautumiseen Tivolissa.

video
Aina ei melota auringonlaskuun, 
mutta kun melotaan, tältä se näyttää :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti